Pääministeri Matti Vanhasen nykyhallituksen aikana Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden lukumäärä on kasvanut vauhdilla. Perussuomalaisten mielestä syynä on avokätinen ja vapaamielinen maahanmuuttopolitiikka, joka houkuttelee turvapaikkaturismiin ja kannustaa kansainvälisiä rikollisjärjestöjä ihmissalakuljetukseen.
Lisäksi perheenyhdistämisten perusteella tehtyjen oleskelulupahakemusten määrä on räjähtänyt käsiin. Maahanmuuttovirastoa ruuhkauttaa parhaillaan yli 6 000 perheenyhdistämishakemusta; Suomi kun maksaa useammin lähiomaisten matkakustannukset kuin muut EU-maat. Ankkurilapset saattavat hakea oleskelulupaa jopa yli 20 ”perheenjäsenelleen”: muun muassa sisar- ja velipuolilleen sekä kasvattilapsille.
Jos perheenyhdistämisen perusteella tulijoita on keskimäärin kuusi per hakemus, tarkoittaa se jopa 36 000 uutta maahanmuuttajaa lähinnä Somaliasta ja Irakista – tämä kaikki samaan aikaan kun entistenkin maahanmuuttajien kotouttamisessa on suuria ongelmia.
Maahanmuuttoasioita sinisilmäisesti hoitava ministeri Astrid Thors on useaan otteeseen osoittanut, ettei hän ole tehtäviensä tasalla. Perussuomalaisten mielestä Thorsin on vedettävä johtopäätöksensä ja erottava.
Thorsin eron lisäksi Perussuomalaiset edellyttävät, että hallitus järkevöittää Suomen maahanmuuttopoliittista linjaa pikaisesti. Eduskuntaan on saatava välittömästi käsiteltäväksi laki, jolla esimerkiksi turvapaikkaa hakevat EU-kansalaiset saadaan pikakäännytettyä heti kielteisen päätöksen jälkeen.
Maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista on puhuttava ja niihin on puututtava ennen kuin tilanne karkaa käsistä. Ei voi olla kenenkään etu, että kansalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin muuttuu vieläkin kielteisemmäksi.
Useat kunnat ovat säästösyihin vedoten massairtisanoneet omaishoitajien sopimuksia, ja tämän jälkeen solmineet uusia sopimuksia heikennetyin ehdoin. Massairtisanomiseen johtavaa päätöstä ollaan tekemässä myös Oulussa 4.2.2010 pidettävässä sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa. Kokouksessa päätettäneen alentaa omaishoitajille maksettavan tuen määrää 1.5.2010 alkaen. Tämä tarkoittaa sitä, että voimassa oleva omaishoitosopimus joudutaan irtisanomaan, ja uusi sopimus tehdään huonoimmin ehdoin. Tämän tyyppisistä massairtisanomisista on tehty kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle.
Olen tehnyt joitakin huomioita niistä lainkohdista, joita voitaisiin soveltaa tähän päätökseen. Valitettavasti joudun toteamaan, että nyt käynnissä oleva prosessi ja menettelytavat tuntuvat sangen epäreilulta omaishoitajien asemaa ajatellen.
Omaishoitolain tarkoitus ja lain henki kuvataan ensimmäisessä pykälässä. Pykälä kuuluu seuraavasti: ”Tämän lain tarkoituksena on edistää hoidettavan edun mukaisen omaishoidon toteuttamista turvaamalla riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä hoidon jatkuvuus ja omaishoitajan työn tukeminen.” Huolimatta siitä, että omaishoitolain henki on näin vahvasti omaishoitajan asemaa tukeva ja suojaava, käytetään kyseisen lain irtisanomispykälää omaishoitajia vastaan. Nyt avainkysymys lain tulkinnassa kuuluukin, onko se menettelytapa, jossa sopimus irtisanotaan ja edelleen solmitaan uusi huonompi sopimus, omaishoitolain hengen mukainen?
Laki omaishoidon tuesta on sangen uusi laki, ja siitä johtuen ennakkotapauksia tämän tyyppisistä massairtisanomisista ei taida vielä olla. Rovaniemen hallinto-oikeus teki 14.7.2009 päätöksen, jonka mukaan omaishoitosopimusta voidaan hoitopalkkion määrän osalta muuttaa ainoastaan kummankin sopimusosapuolen suostumuksella. Kysymyksessä oli tilanne, jossa omaishoitajan maksuluokkaa alennettiin viranhaltijan yksipuoleisella päätöksellä. Keskeistä tässä tapauksessa lienee se, että kummankin osapuolen piti hyväksyä alempi hoitopalkkio.
Heikomman osapuolen suojaaminen on keskeinen osa Suomen lainsäädäntöä. Oikeustoimilaissa 31 § todetaan kiskonnasta seuraavaa: jos joku on käyttänyt hyväkseen toisen pulaa tai hänestä riippuvaista asemaa, ja tällä tavoin saanut aikaan sopimuksen, jossa osapuolten suoritusten välillä vallitsee ilmeinen epäsuhde hyväksi käytetyn vahingoksi. Voidaanko katsoa, että omaishoitajan antaessa ympärivuorokautisen työpanoksensa omaisensa hoidossa saaden vastikkeeksi 471 euroa kuukaudessa on epäsuhtainen sopimus? Onko sopimuksen muuttaminen 347 euroon, käyttämällä hyväkseen toisen pulaa ja riippuvaista asemaa, suoranaista kiskontaa? Heikoimmassa asemassa olevilta kiskotaan, ja näistäkö säästöistä kaavaillaan maksettavaksi Oulun kaupungin työtekijöiden bonusrahat?
Lopuksi haluan nostaa esille perustuslain pykälän 118, jossa määritellään vastuu virkatoimista. Tässä laissa todetaan, että virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta. Esittelijä puolestaan on vastuussa siitä, mitä hänen esittelystään on päätetty, jollei hän ole jättänyt päätökseen eriävää mielipidettään. Näillä saatesanoilla haluan toivottaa sosiaali- ja terveyslautakunnalle, sekä asiaa esittelemässä oleville virkamiehille, tehkää hyviä päätöksiä.
Ville Vähämäki
kaupunginvaltuutettu (ps.)
Lisätiedot 0405429179
Keskustanuoret ovat haastaneet poliittiset nuorisojärjestöt auttamaan Haitin maanjäristyksen uhreja 10 sentillä per järjestön jäsen. Vaikka Perussuomalaisten Nuorten linja kehitysapumäärärahojen suhteen on tiukka, olemme sitä mieltä, että niitä ihmisiä, joita kohtaa akuutti luonnonkatastrofi, on autettava myös taloudellisin keinoin. Kyse on ihmishenkien pelastamisesta keskellä yhteiskunnallista sekasortoa.
Perussuomalaiset nuoret pitävät keskustanuorten ideaa hyvänä ja reiluna. Yhdistyksemme osallistuu 50 eurolla haitilaisten auttamiseen ja toivoo lisäksi, että ne suomalaiset, joilla on taloudellisia mahdollisuuksia lahjoitusten antamiseen Haitiin, kantaisivat kortensa kekoon.
KUNTALAISTEN KUULEMISTILAISUUDET EIVÄT TÄYTÄ HALLINTOLAIN VAATIMUKSIA
Esitin talousarvion käsittelyn yhteydessä kolmen koulun lakkauttamisen osalta asian käsittelyn pöydällepanoa. Perusteluna esitin, että hallintolain pykälän 41 mukaisesti alueilla täytyy järjestää kuulemistilaisuudet ennen asian päättämistä. Esitystäni kannatti valtuutettu Olli Immonen. Valitettavasti kaikki kanssavaltuutetut eivät ole perehtyneet hallintolakiin näiltä osin, ja näin ollen esitykseni kaatui äänestyksessä äänin 56-5.
Lehdistössä on laajasti uutisoitu, että Oulun kaupunki järjestää kuntalain § 27 mukaiset kuulemistilaisuudet. Tämä on hyvä kehityssuunta, sillä vaikka valtuusto teki edellä mainitun laittoman päätöksen, ovat johtavat virkamiehet sen kumonneet. Jos tarkastellaan lähemmin sitä, miten hallintolain mukaan kyseinen kuulemistilaisuus täytyy järjestää, voidaan helposti todeta, että kuulemistilaisuudet eivät kaikilta osin täytä hallinto-lain vaatimuksia, ja ovat näin ollen mitättömiä. Perustan käsitykseni oikeustieteen tohtori Olli Mäenpään teokseen Hallintolaki - Hyvän hallinnon takeet (2008). Seuraavat lainaukset on otettu kirjan sivuilta 184–190, omat kommenttini ovat kunkin kohdan jälkeen.
Kuulemistilaisuudet ovat laittomia mm. koska
1. ”Viranomaisten on siten muun muassa toimitettava kuuleminen hyvissä ajoin ennen asian ratkaisua ja niin, että asianosaisen esittämille näkökohdilla on realistiset mahdollisuudet tulla huomioon otetuksi päätöstä tehtäessä.”
- Kuulemistilaisuuksia ei saa pitää päätöksenteon jälkeen. Tässä tapauksessa talousarviokokouksessa päätettiin koulujen lakkauttamisesta siten, että kouluilta otettiin resurssit pois. Kuulemistilaisuuksien pitäminen päätöksenteon jälkeen on demokratian halveksuntaa.
2. ”Kuulemisvaiheessa ei tosin vielä ole täyttä varmuutta siitä, mikä päätöksen lopputulos on ja mitä välittömiä vaikutuksia se saa aikaan.”
- Koulujen lakkauttamisen osalta päätöksen lopputulos on varma, koska kouluihin ei saa enää ilmoittaa oppilaita, sekä talousarvion yhteydessä määrärahat on otettu pois.
3. ”Asianosaiselle on yleensä toimitettava kuulemisen kohteena olevat asiakirjat alkuperäisinä tai jäljennöksinä.”
- Kuulemistilaisuuksissa ei ole ollut jaossa tarvittavaa materiaalia.
4. ”Asianosaiselle on ilmoitettava kuulemisen tarkoitus ja kuulemiselle varattu määräaika. Kuulemisen tarkoituksen ilmoittaminen merkitsee, että asianosaiselle kerrotaan käsiteltävänä olevan asian sisältö ja käsittelyn tavoite.”
- Asianosaisia ovat ne, joiden oikeusasemaan päätös vaikuttaa. Koulun lakkauttamisen ollessa kyseessä asianosaisia ovat alueen asukkaat. Heille on ilmoitettava kuulemistilaisuudesta. Eräässä ennakkotapauksessa oppilaiden mukana lähetetty monistettu kutsu ei ollut hyväksyttävä kutsumismenetelmä. Myös asianomaisille kuulemisen ilmoittamisen osalta kuulemistilaisuudet ovat mitättömiä.
Asianosaisten kuuleminen on myös EU-oikeuden keskeisimpiä menettelyvaatimuksia. Onkin huolestuttavaa, että Oulun kaupunki ei ole näiltä osin noudattanut hallintolakia.
Hallituskatua ja erityisesti asemanseutua tulee kehittää voimakkaasti lähitulevaisuudessa. Asemakadun kaavanmuutos mahdollistaa suureellisen matkakeskuksen rakentamisen, jonka hinta-arvio on 55 miljoonaa euroa. Emme pidä tämän mittaluokan hanketta järkevänä. Haluamme kysyä, mitä ohjausmenetelmiä Oulun kaupungilla on asemanseudun kehittämisen suhteen käytettävissä?
Näkemyksemme mukaan nykyistä linja-autoasemaa voitaisiin kehittää palvelemaan myös junamatkustajia pienien muutosten avulla. Näitä muutoksia voisivat olla lipunmyyntipisteiden yhdistäminen, asematunnelin jatkaminen nykyisen linja-autoaseman tiloihin tai katetun täytävän tekeminen. Onko linja-autoaseman hyödyntämistä myös junamatkustajien palvelemiseksi pohdittu?
Mielestämme nyt täytyisi kehittää toimivaa lähijunaliikennettä, josta olisi konkreettista hyötyä koko seudun asukkaille. Tutkimusten mukaan päivittäiseen työmatkaan käytettävä aika on noin 70 minuuttia. Tämä tarkoittaa 35 minuutin yhdensuuntaista matkaa. Toimivalla lähijunaliikenteellä mahdollistetaan asuminen Oulun kaupungin ympäristökunnissa samalla kun työpaikka voi sijaita Oulun keskustassa.
Lähijunaliikenne voitaisiin jakaa esimerkiksi seuraaviin rataosuuksiin:
Oulu eteläinen: Nokela-Kempele-Liminka-(Hirvineva)-Ruukki-(Tuomioja)-Vihanti (61 km) myös Ruukki-Raahe mahdollinen.
Oulu itäinen: Nokela-Iinatti-Madekoski-Pikkarala-(Hangas-Rova-Soso)-Muhos-(Hyrkäs-Sotka)-Utajärvi (58 km)
Oulu pohjoinen: Tuira-Pateniemi-Kello-Haukipudas-Ii (36km) (-Olhava-Myllykangas-Kuivaniemi-Simo) (81 km)
Lähijunaliikenne tukisi myös paikallisbussiliikennettä, joka voisi järjestää syöttöliikennevuoroja pienemmille asemille. Lähijunaliikenne olisi myös ekologista, ja vähentäisi ympäristön saastumista. Lähijunaliikenne synnyttäisi uusia työpaikkoja ja parantaisi pienten lähikuntien elinvoimaisuutta. Edut olisivat merkittäviä.
Oulun Perussuomalaisten valtuustoryhmä haluaa nostaa nämä asiat vakavaan poliittiseen keskusteluun.
LEHDISTÖTIEDOTE 11.1.2010 OULUN PERUSSUOMALAISTEN VALTUUSTORYHMÄ
HENKILÖSTÖN PALKITSEMISEN EPÄKOHDISTA
Oulun kaupungin talouden ja toiminnan kehittämisohjelman työryhmien esityksissä esitettiin mm. seuraavaa:
Henkilöstölle maksetaan tulospalkkioita perustuen budjetin tavoitteiden saavuttamiseen, ja työhyvinvointiin koko kaupunkitasolla. Budjetin tavoitteiden saavuttaminen on jaettu kahtia, koko kaupungin vuosikatteeseen perustuvaan osaan, ja hallintokuntaa sitovaan budjetin saavuttamiseen. Jos hallintokunta ei saavuta omia tavoitteitaan, eivät hallintokunnan alaisuudessa toimivat työntekijät oikeutettuja tulospalkkioihin koko kaupungin tuloksenkaan osalta.
Sosiaalitoimenjohtaja Parkkosen esityksessä kävi ilmi, että sosiaalipuolen menojen kasvu on ollut vuosittain 6-7 %. Tavoite vuosikasvulle on 2,7 %. Tämä tarkoittaa Parkkosen mukaan 14 miljoonan euron säästöä, mikä on todella haastava tehtävä. Lasten ja vanhusten määrä tulee tulevaisuudessa kasvamaan, palvelutarve lisääntyy ja kustannukset kasvavat.
Asiakkaiden, palveluiden maksajien eli kuntalaisten tyytyväisyyden seuranta ei voi tapahtua vain vaaleissa, kuntalaisten toimintamahdollisuuksien varmistamista on tapahduttava jatkuvasti. Toisin sanoen säästöleikkaukset eivät saa vaikuttaa siten, että asiakkaiden tyytyväisyys palveluihin heikkenee. Emme hyväksy tilannetta, missä leikkaus onnistuu, mutta potilas kuolee.
Näyttäisi siltä, että etenkin sosiaalipuolella on käytännössä mahdotonta päästä hallintokunnan budjetin edellyttämiin tavoitteisiin. Näin ollen suurin osa kaupungin työntekijöistä sosiaali- ja terveystoimessa jäisi ilman tulospalkkiota. Samalla kuitenkin mitataan hyvin tarkkaan sairauspoissaolopäiviä.
Jos tulospalkkio maksetaan keskitetystä 2,5 miljoonan euron määrärahasta, onko niin, että tämän suurimman henkilöstöryhmän (sosiaalipuolen työntekijät) jäädessä ilman tulospalkkioita, saavat loput kaupungin työntekijät suuremman tulospalkkion?
OULUN PERUSSUOMALAISTEN VALTUUSTORYHMÄ
Ville Vähämäki,
Vaili Jämsä-Uusitalo,
Olli Immonen
Ps. Eräs hyvä puoli tulospalkkioiden maksamisessa kyllä on. Jos kaupunki haluaa palkita pitkään palkkalistoilla olleita henkilöitä kultaisen kädenpuristuksen tapaisella, eläkkeeseen positiivisesti vaikuttavalla bonuksella, niin tällä tavalla se kyllä onnistuu.
Ensin haluaisin tehdä selväksi, että en halua kritisoida Matti Vanhasta henkilönä, minulla ei ole siihen tarvetta eikä halua.
Päinvastoin, arvostan Vanhasta politikkona, kaikkine virheineen***.
Maan johtaminen pääministerinä kahden hallituskauden ajan on vaativa urakka, tämän on todennut myös Paavo Lipponen.
Tosin nousukauden aikana pääministerinä on helpompi olla. On voitu jakaa hyvää, joskin hieman epätasaisesti, mutta kuitenkin.
Lehdistö uutisoi tänään, että Vanhanen kertoo harkitsevansa jatkoa pääministerinä.
Pääministerin paikasta luopumisessa olisi hieman rintamakarkuruuden makua, sillä pääministerin ei tule jättää kansaansa kesken pahinta lamaa.
Uskoisin että Vanhasen päätös oli pakon sanelema. Virhetili tuli täyteen.
Kuitenkin näkisin että Vanhasen asema tästä vahvistuu, kun keskustalaiset huomaavat, että pääministerin paikan täyttäminen on vaativa tehtävä.
Hauskaa Joulua kaikille!
t. Ville Vähämäki
***Näistä poliittisista virheistä suurimmaksi nostan alkiolaisten arvojen unohtamisen, josta on seurannut maaseudun alasajo virheellisen tukipolitiikan kautta sekä eräiden kansanryhmien aseman huononeminen.
Perussuomalaisten Nuorten mielestä minareettien kieltäminen ei ole uskonnonvapauskysymys, sillä niiden käyttö ei ole edellytys islamilaisen uskon harjoittamiselle. Koraanissa tai muissa islamin pyhissä kirjoituksissaminareetteja ei mainita. Tätä asiaa Suomessa ei ole riittävästi huomioitu.
ETNO:n puheenjohtaja Ritva Viljanen sanoo tiedotteessa (Etnisten suhteiden neuvottelukunta 4.12.2009), että Sveitsissä olisi moskeijoita vain neljä, vaikka maassa on 150 moskeijaa ja neljä minareettia.
Maltillisten arvioiden mukaan Euroopan väestöstä yli 20 prosenttia on muslimeita vuoteen 2050 mennessä (Telegraph 8.8.2009), mutta tämä suhde on jo tosiasia useissa Euroopan kaupungeissa. Poliittisen korrektiuden liekaan itsensä kietonut poliittinen eliitti ei uskalla nostaa tätä demografista tosiasiaa esille, vaikka sillä on demokraattisessa järjestelmässä väistämättömät seuraukset myös valtasuhteille. Poliittisen islamilaisen liikkeen vaatimukset tuskin vähentyvät tulevaisuudessa.
Pidämme minareettikysymystä moniulotteisempana kuin kokoomuslainen sisäministeri Anne Holmlund, jonka mielestä minareetit ovat kaupunkisuunnittelukysymys (Aamulehti 2.12.2009). Uskonnollisen merkityksen puuttuessa minareeteista on tullut osoitus islamilaisen lain vallasta alueella. Minareettien laaja rakentaminen olisi yksi askel kohti Euroopan islamisaatiota.
Iltalehden teettämässä kyselyssä 31 prosenttia suomalaisista kannattaa minareettien kieltoa (Yle 5.12.2009). Sveitsissä 37 prosenttia kannatti kieltoa viikkoa ennen äänestystä, mutta lopulta 57 prosenttia äänesti sen puolesta. Helsingin Sanomien Nettikyselyssä 62 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että minareettien kieltäminen on järkevää (HS 30.11.2009). Vastanneita oli yli 12 000.
Perussuomalaiset Nuoret uskovat, että neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä enemmistö suomalaisista olisi kiellon kannalla. Perussuomalaiset Nuoret kannattavat Suomessa uskonnonvapautta, mutta uusien minareettien rakentamisen kieltämistä olisi näillä perusteilla harkittava.
Minareettikysymys tulee ratkaista demokraattisesti ennen kuin ensimmäistäkään varsinaista minareettia rakennetaan Suomeen. Suomi on osa Eurooppaa eikä siten immuuni maanosan ilmiöille.
Perussuomalaiset Nuoret katsovat Suomen nykyisen kielipolitiikan epäonnistuneeksi, koska kielilainsäädäntö ei vastaa todellista tahtotilaa maassamme. Ruotsin kieleen käytetään suhteettomasti veronmaksajien varoja, kun otetaan huomioon miten pienellä alueella ruotsia maassamme puhutaan.
Muun muassa tulevan pakollisen YLE-maksun määrä on suoraan verrannollinen ruotsinkieliseen palvelutarjontaan. Virallinen kaksikielisyys tarkoittaa sitä, että koko maassa pitää olla valmiudet toimia ruotsiksi huolimatta siitä, että suurimmassa osassa Suomea todellista tarvetta ruotsin kielen osaamiselle ei ole. Suomesta olisikin tehtävä virallisesti yksikielinen maa, jossa ruotsilla on vähemmistökielen asema saamen, romanin ja viittomakielen tapaan.
Maahanmuuttajien integraationkin kannalta olisi järkevämpää, jos Suomessa olisi vain yksi virallinen kieli, suomi. Ruotsin kielen asemalla on myös ulkopoliittinen ulottuvuus: Tehdäänkö venäjästäkin tulevaisuudessa Suomen virallinen kieli, kun venäjänkielisten määrä saavuttaa ruotsinkielisten määrän Suomessa?
Perussuomalaiset Nuoret julistautuvat suomen kielen edunvalvojiksi. Aatteemme on poliittisella kentällä ainoa suomen kielen ja suomalaisuuden puolustaja. Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa suomen kieli voi menestyä. Ruotsin kieltä voi puhua myös muualla kuin Suomessa.
Katsomme, että suurin osa suomalaisista on kanssamme samaa mieltä Suomen kielipolitiikan muutostarpeista. Perussuomalaiset Nuoret käsittelivät kielipoliittisia kysymyksiä syyskokouksen yhteydessä pidetyssä seminaarissa Vaasassa 10.-11.10. Pääpuhujana tilaisuudessa oli Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja Heikki Tala.
OULUN HALLINTO-OIKEDEN MUKAAN TALOUDEN TASA-PAINOTTAMISOHJELMAA VAIN VALMISTELTU, JOTEN MITÄÄN PYKÄLÄSSÄ PÄÄTETTYÄ KOHTAA EI VOIDA LAITTAA
TÄYTÄNTÖÖN.
15.6.2009 Oulun kaupunginvaltuusto päätti mm. Oulun kaupungin talouden ja toiminnan kehittämisohjelmasta vuosille 2010–2012. Kaupunginhallitus pani täytäntöön ko. pykälän kokouksessaan 22.6.
Valitin päätöksestä Oulun hallinto-oikeuteen 14.7. Valitustani perustelen neljällä kohdalla, jotka ovat kaikki laillisesti päteviä kumoamaan kaupunginvaltuuston päätöksen (liite 1). Ensimmäisessä kohdassa vetoan valtuuston työjärjestykseen, jonka mukaan pöytäkirjassa tulisi olla liitteenä tehdyt ehdotukset. Jätin ehdotuksen, jonka mukaan valtuutettujen jääviys pitäisi todeta hallintolain § 29 edellyttämällä tavalla kolmen esittämäni kohdan osalta. Tätä ei tehty kokouksessa, eikä ehdotusta kirjattu pöytäkirjan liitteeksi. Tämä on valitukseni toisen kohdan sisältö.
Kolmannessa kohdassa esitin asian jättämistä pöydälle valtuutettujen esteellisyyden toteamisen ajaksi. Tällöin puheenjohtajan tulisi rajoittaa keskustelu vain pöydällepanoesitykseen. Näin ei kuitenkaan toimittu.
Tärkeimpänä asiana vetoan valituksessani siihen seikkaan, että valtuusto ylittää toimivaltansa pykälän siinä kohdassa, jossa luvataan kaupungin henkilöstölle kannustinpalkkioita. Kunnallisen virkaehtosopimuslain mukaan virkamies-ehtosopimukseen kuuluvista asioista neuvottelee kunnallinen sopimusvaltuuskunta ja viranhaltijayhdistys. Asiasta voidaan poiketa vain kunnallisen sopimusvaltuuskunnan luvalla. Tämä asia on huonosti valmisteltu ja tuotu valtuuston päätettäväksi. Täytäntöönpantuna tämä bonus voidaan maksaa vain työsopimussuhteisille, mutta ei virkasuhteisille. Päätös siis eriarvoistaa työehto- ja virkaehtosopimussuhteiset.
Oulun hallinto-oikeus päätti jättää asian tutkimatta. Päätöstä perustellaan kuntalain § 91, jonka mukaan päätös, joka koskee vain valmistelua tai täytäntöönpanoa, ei saa tehdä oikaisuvaatimusta eikä kunnallisvalitusta.
Suomessa on kunnallinen itsehallinto. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Suomen laki voidaan unohtaa tehtäessä päätöksiä. Laitonkin päätös muuttuu lailliseksi, jos siitä ei valiteta. Oulun valtuustossa istuu lukuisa joukko entisiä ja nykyisiä lainsäätäjiä, jotka eivät näytä välittävän voimassa olevista yhteisistä sopimuksista ja säätämistään laista, vaan noudattavat niitä vain soveltuvin osin.
Kunnallisessa itsehallinnossa esittelijät, lautakunnat ja hallitus
valmistelevat, valtuusto tekee päätökset ja hallitus toteuttaa valtuuston päätökset. Nyt kuitenkin Oulun hallinto-oikeus tulkitsee kehittämisohjelman olevan kuntalain § 91 mukainen valmistelu. Toisin sanoen minulla on hallinto-oikeuden päätös siitä, että ko. pykälän osalta asioita on vain valmisteltu, päätöksiä niistä ei ole tehty.Näin ollen koska mitään päätöksiä ei ole tehty, ei mitään pykälän asioita voida myöskään laittaa täytäntöön.
Kuitenkin kaupunginhallitus kokouksessaan 22.6.09 on laittanut pykälän § 51 täytäntöön, kysymättä hallinto-oikeudelta, onko pykälästä tehty valituksia. Kaupunginhallitus voi laittaa päätökset täytäntöön ennen valitusajan päättymistä, mutta se tekee sen omalla henkilökohtaisella riskillään.
Nyt herää kysymys, miten tälläisestä päätöksestä voisi oikein tehdä valituksen, sillä jos kuntalain § 91 mukaan valmistelusta tai täytäntöönpanosta ei voi valittaa, ja jos valtuusto vain tekee valmistelevia päätöksiä ja kaupunginhallitus laittaa ne heti täytäntöön?
Hallinto-oikeuden mielestä kyseessä on ollut vain valmistelua, mutta kaupunginhallitus on omalla riskillään laittanut pykälän täytäntöön. On mahdollista, demokraattisessa yhteisössä, että kaupunginhallituksen jäsenet ja myös esittelijä voivat joutua vahingonkorvausvastuuseen.
Sanomattakin on selvää, että teen tästä asiasta valituksen korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Kuten jo muinaiset roomalaiset sanoivat: ”Konsulit valvokoon.”
Ville Vähämäki
Oulun kaupunginvaltuutettu (ps.)
Ps. Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja on ymmärtänyt valtuuston työjärjestyksen ja hallintolain pykälät vain osittain, siitä on myös osoituksena 24.8 käsitelty pykälä, jonka yhteydessä tuli kannatettu pöydällepanoesitys. Puheenjohtaja ei rajoittanut keskustelua pöydällepanoesitykseen kaupunginvaltuuston työjärjestyksen § 19 mukaisesti. Täsmälleen samoin kävi 15.6. talouden tasapainottamisohjelmaa käsiteltäessä. Harkitsen jatkotoimia asiassa, jos käytäntö pysyy samanlaisena.
Paras tapa ennustaa tulevaistuutta on keksiä se itse. Kirjoittaja on 30 vuotias tietotekniikan diplomi-insinööri. Perussuomalaisten puoluevaltuuston jäsen ja Perussuomalaiset Nuoret ry. hallituksen jäsen sekä Oulun kaupunginvaltuutettu, maakuntavaltuuston ja seutuvaltuuston varajäsen, Oulun valtuuston tuleva 4.varapuheenjohtaja kaudelle 2011-2012. Muita luottamustoimia: Perussuomalaiset rp. hallitus 2007-2008, Vimpelin tekn. ltk. vpj. 2004-2008, Perussuomalaisten Nuorten vpj. 2006-2007.
