PerusS Nuoret: Suomesta tehtävä virallisesti yksikielinen
Perussuomalaiset Nuoret katsovat Suomen nykyisen kielipolitiikan epäonnistuneeksi, koska kielilainsäädäntö ei vastaa todellista tahtotilaa maassamme. Ruotsin kieleen käytetään suhteettomasti veronmaksajien varoja, kun otetaan huomioon miten pienellä alueella ruotsia maassamme puhutaan.
Muun muassa tulevan pakollisen YLE-maksun määrä on suoraan verrannollinen ruotsinkieliseen palvelutarjontaan. Virallinen kaksikielisyys tarkoittaa sitä, että koko maassa pitää olla valmiudet toimia ruotsiksi huolimatta siitä, että suurimmassa osassa Suomea todellista tarvetta ruotsin kielen osaamiselle ei ole. Suomesta olisikin tehtävä virallisesti yksikielinen maa, jossa ruotsilla on vähemmistökielen asema saamen, romanin ja viittomakielen tapaan.
Maahanmuuttajien integraationkin kannalta olisi järkevämpää, jos Suomessa olisi vain yksi virallinen kieli, suomi. Ruotsin kielen asemalla on myös ulkopoliittinen ulottuvuus: Tehdäänkö venäjästäkin tulevaisuudessa Suomen virallinen kieli, kun venäjänkielisten määrä saavuttaa ruotsinkielisten määrän Suomessa?
Perussuomalaiset Nuoret julistautuvat suomen kielen edunvalvojiksi. Aatteemme on poliittisella kentällä ainoa suomen kielen ja suomalaisuuden puolustaja. Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa suomen kieli voi menestyä. Ruotsin kieltä voi puhua myös muualla kuin Suomessa.
Katsomme, että suurin osa suomalaisista on kanssamme samaa mieltä Suomen kielipolitiikan muutostarpeista. Perussuomalaiset Nuoret käsittelivät kielipoliittisia kysymyksiä syyskokouksen yhteydessä pidetyssä seminaarissa Vaasassa 10.-11.10. Pääpuhujana tilaisuudessa oli Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja Heikki Tala.
Lisätietoja:
puheenjohtaja Vesa-Matti Saarakkala
puh. 0400 917 353
hallituksen jäsen Antti Rantakokko
puh. 050 308 8499
Ehdottomasti samaa mieltä!!
Itse pohtisin rauhassa sellaista uutta ideaa, että miksi Suomi ei voisi olla jatkossa kaksikielinen maa, jossa suomen kielen lisäksi, nostettaisiin englannin kieli toiseksi viralliseksi kieleksi?
Tämä tällainen toimii muualla. Esim. Intiassa, jossa on useita kymmeniä eri paikallisia kieliä, englannin kieli on yhteinen kieli.
Ruotsin kieli olisi jatkossa samalla viivalla muiden vähemmistökielien, (kolmen eri) saamen, sekä romanin ja viittomakielen kanssa.
Niiihaoo!
# 2
Komppaan jälleen Mertsiä. Suomessa on todellakin paljon suurempi tarve englannin- kuin ruotsinkielentaidolle.
Suurten yritysten, Pohjoismaistenkin, virallinen kieli on lähes poikkeuksetta englannin kieli.
Englannin kielellä pärjää lähes paikassa kuin paikassa ja maassa kuin maassa, joten olisi erittäin hyvä, että lapsille ja nuorille opetettaisiin sitä paljon enemmän.
Maailman globalisoituessa ei ruotsin kielen taidolla ikävä kyllä tee oikeastaan yhtään mitään. Englanti se on joka kannattaa opetella hyvin.
Lainaan vielä lauseen verran Mertsiä:
”Ruotsin kieli olisi jatkossa samalla viivalla muiden vähemmistökielien, (kolmen eri) saamen, sekä romanin ja viittomakielen kanssa.”
Näin olisi hyvä.
Eeva
Ruotsissa oli jo ennen nykyistä kielilakia säädetty enemmistökieli kansakuntaa ja valtiota koossapitäväksi ja yhdistäväksi kieleksi. Mikähän kieli Suomessa voisi olla kansakuntaa ja valtiota koossapitävä ja yhdistävä kieli? Viittomakielikö? Kai jokainen järkevä ihminen tajuaa minkä kielen sellainen pitäisi olla jos seuraisimme pohjoismaista valtavirtaa.
Ruotsin kielestä on tullut kansakuntaa ja valtiota hajottava kieli. Sen rooli on Suomen kansan enemmistön etujen kannalta negatiivinen monin tavoin. Normaalissa enemmistödemokratiassa tilanne korjattaisiin, vaan Suomi ei olekaan normaali demokratia.
Normaalidemokratiassa ei yksi puolue ole esim. aina hallituksessa.
Tätä Suomen uutta kielilakiehdotusta toivotaan kopioitavan ja levitettävän eteenpäin verkossa, paperiversiona, suullisesti ja kirjallisesti.
(käännöslainaus alkaa)
ESITYS SUOMEN UUDEKSI KIELILAIKSI
1 kappale
Yleiset määräykset
1 §
Virallinen kieli
Suomen virallinen kieli on suomi.
2 §
Viralliset vähemmistökielet
Suomen viralliset vähemmistökielet ovat ruotsi, romani, viittomakieli ja saame. Virallisten vähemmistökielten asemasta säädetään yksityiskohtaisesti erillisessä laissa.
3 §
Lain tarkoitus
1. Tämän lain tarkoitus on varmistaa suomen kielen käyttö kaikilla yhteiskuntasektoreilla ottaen huomioon kansalliset vähemmistökielet ja kotikielet, sekä määritellä kielelliset oikeudet varmistamalla Suomen kansalaisille oikeus käyttää virallista kieltä kaikissa yhteyksissä.
Suomen kielellä on erityisasema, niin että sen edellytetään olevan kaikkien kansalaisten yhteinen kieli. Samalla painotetaan, että kaikkien kansalaisten tulee hallita suomea enemmän tai vähemmän.
2. Tavoitteena on, että jokaisen oikeus hyviin yhteiskunnallisiin palveluihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin taataan riippumatta siitä, mitä kieltä puhuu, sekä että yksilön kielelliset oikeudet toteutetaan ilman että hänen pitää niitä erityisesti pyytää.
3. Viranomaisilla on oikeus antaa parempaa kielellistä palvelua kuin mitä tämä laki edellyttää.
4 §
Lain soveltamisala
1. Tätä lakia sovelletaan kaikkeen julkisen sektorin toimintaan, valtion päämieheen, hallitukseen, ministeriöihin, virastoihin ja liikelaitoksiin, oikeuslaitokseen sekä muihin valtion viranomaisiin, maakunnallisiin ja kunnallisiin viranomaisiin kuten myös kaikkiin laitoksiin, joita rahoitetaan verovaroilla kuten opetuslaitokseen, pääasiassa suomalaisten omistamiin yrityksiin tai yrityksiin, joiden pääkonttori on Suomessa sekä kaikkiin yrityksiin, joilla on jokin sopimus suomalaisten viranomaisten kanssa ellei toisaalla tosin säädetä.
2. Erityissäädöksiä tulee laatia siinä tapauksessa, jos kielten käyttö yksityisissä yrityksissä, organisaatioissa, laitoksissa aiheuttavat painetta kansalaisten oikeutettuihin vaatimuksiin.
3. Tätä lakia ei sovelleta kielten käyttöön epävirallisissa yhteyksissä, yksityisessä ja sisäisessä kommunikoinnissa, eikä uskonnollisten yhteisöjen palveluksissa, rituaaleissa tai muussa toiminnassa.
5 §
Muut kielet
1. Kotikielellä (myös nimitys äidinkieli) tarkoitetaan jatkossa kieltä, jota puhuvat Suomeen muuttaneet tai heidän jälkeläisensä ja joilla ennen muuttoa Suomeen suomi ei ollut äidinkieli tai ensimmäinen kieli.
2. Vieraalla kielellä tarkoitetaan kieltä, jonka henkilö on oppinut äidinkielensä jälkeen muussa ympäristössä kuin missä sitä kieltä normaalisti puhutaan. Milloin tätä nimikettä käytetään tässä laissa kieltä käsitellään suhteessa suomen kieleen. Moderneilla kielillä jatkossa tarkoitetaan kieliä, joita opetetaan tai on opetettu Suomessa, mm. englanti, saksa, ranska ja venbäjä, sekä peruskoulu-, lukio- ja korkeakoulutasoilla.
2 kappale
Erityismääräykset
6 §
Julkisen hallinnon kieli
1. Kaikilla Suomen kansalaisilla on oikeus käyttää suomea kaikissa mahdollisissa virallisissa yhteyksissä
2. Kaikkien oikeusvoimaisten asiakirjojen on oltava saatavilla suomen kielellä.
3. Kaikissa konferenssien ja muiden kokoontumisten julkisissa asiakirjoissa tulee olla mahdollista käyttää suomea.
4. Julkisen hallinnon tehtäviä tekevien on kansalaisten kanssa käytävässä kirjallisessa viestinnässä käytettävä selkeää ja ymmärrettävää suomea.
5. Suomessa vain suomen kieli on kaikille pakollinen kieli.
6. Kansallista vähemmistökieltä puhuvalla on oikeus käyttää omaa kieltään kaikissa viranomaisissa niillä alueilla, missä kieltä on perinteisesti puhuttu. Heillä on myös oikeus tulla kohdatuksi omalla kielellään.
7. Kansalaisella, joka ei hallitse suomea on oikeus tulkkipalveluun kaikissa viranomaisissa.
8. Kaikkien verovaroin rahoitettujen suomalaisten viranomaisten, instituuttien, laitosten ja yhteisöjen velvollisuus on puolustaa ja kehittää suomen kieltä, niin että se jatkuvasti on yhteiskuntaa ylläpitävä kieli näiden yhteisöjen toiminnassa.
9. Suomen hallituksen ja eduskunnan on turvattava riittävä rahoitus erilaisille kielenhuoltolaitoksille, Suomen Akatemialle, Suomen kielen tutkimuskeskukselle, ym., jotta ne voivat huolehtia niille kuuluvista tehtävistä ja velvoitteista.
10. Muissa laeissa, asetuksissa ja ohjeissa on lisämääräyksiä siitä, miten suomen kieltä on käytettävä. Myös kansallisten vähemmistökielten, viittomakielen ja kotikielten käytöstä on erillisiä määräyksiä.
7 §
Opetuskieli peruskoulussa ja lukiossa
1. Suomen peruskoulun ja lukion ensisijainen tavoite on että kaikki kansalaiset hallitsevat suomen lisäksi kaksi vierasta kieltä. Kansallinen vähemmistökieli tai kotikieli voi korvata toisen näistä kielistä.
2. Kansallista vähemmistökieltä voidaan käyttää ensimmäisenä opetuskielenä sekä peruskoulussa että lukiossa.
3. Opetusaika muulla kielellä kuin suomeksi julkisesti rahoitetuissa peruskouluissa ja lukioissa ei saa ylittää yhtä kolmasosaa kokonaisopetusajasta (lukuun ottamatta pelkkiä kieliaineita). Koulujen, joissa annetaan toiskielistä opetusta (poikkeuksen pelkät kieliaineet), on osoitettava opetussuunnitelmassa, miten suomenkielistä ainesanastoa käytetään hyödyksi ja ylläpidetään sekä yhteiskuntaa kantavana kielenä että opiskelijoille yksilöllisesti. Poikkeuslupa, joka perustuu kaksikielisyyden ja on perusteltua pedagogisista syistä, voidaan myöntää alueille, joilla on merkittäviä kotikielten keskittymiä. Poikkeuslupa voidaan myöntää myös sellaisten lasten kieltenopintoihin, joiden vanhemmat viipyvät Suomessa vain etukäteen tiedetyn rajoitetun ajan. Koulut, joiden opetusaika muulla kielellä kuin suomeksi ylittää kunnallisille kouluille määrätyn aikamäärän, eivät saa lainkaan verovaroin maksettua tukea.
4. Kaikki lapset, joilla vanhemmalla suomi ei ole äidinkieli, on oikeus saada koulutus äidinkielessään peruskoulussa ja lukiossa.
5. Kansallinen suomen kielen koe järjestetään peruskoulun vuosikursseilla 2, 5 ja 9, jotta voidaan tarkkaan seurata oppilaiden kielellistä kehitystä ja varhain puuttua yksilölliseen kielenkehitykseen..
6. Lukiossa järjestetään kaksi suomenkielistä koetta kirjallisuustiedon suullisessa ja kirjallisessa esitystaidossa, joilla painotetaan aineen merkitystä oppiaineena ja suomen asemaa maan yhteisenä kielenä.
7. Opetusta voidaan antaa ruotsin, venäjän ja viron kielessä peruskoulussa ja lukiossa, jonka tarkoitus on ylläpitää naapurimaihin suuntautuvaa kielellistä ymmärtämystä.
8. Tietoja kahdessa yllä mainitussa vieraassa kielessä suomen lisäksi pidetään edellytyksenä korkeakouluun pääsemiseksi, ja toista näistä vieraista kielistä pitää hallita hyvin.
9. Suomen ja muiden kielten opetuksesta peruskoulussa ja lukiossa säädetään tarkemmin muissa laeissa ja asetuksissa.
8 §
Opetuskielet yliopistoissa ja korkeakouluissa
1. Korkeakoulun sisäinen työkieli samoin kuin kirjeenvaihtokieli Suomen viranomaisten kanssa on suomi.
2. Opetuskieli korkeakoulussa on normaalisti suomi. Äidinkieleltään suomenkielisillä on aina oikeus opetukseen suomeksi.
3. Opetusta voidaan antaa englanniksi tai muulla vieraalla kielellä, jos ryhmä opiskelijoita ei hallitse suomea, tai se on perusteltua aineen luonteen tai tieteellisen tason ja suuntautumisen takia. Kieliaineissa opetus annetaan asianomaisella kielellä.
5. Suomenkielisellä opiskelijalla on aina oikeus suorittaa tutkinnot omalla kielellään. Ulkomaalaisella opiskelijalla on oikeus englannin tai muun vieraan kielen käyttämiseen.
6. Opetushenkilöstön tulee hallita suomi, englanti tai muu vieras kieli. Sen, joka ei hallitse suomea, on opeteltava tyydyttävä suomen kieli viimeistään kahdessa vuodessa työsuhteen alkamisesta. Tyydyttävällä suomella tarkoitetaan, että asianomainen pystyy kommunikoimaan ymmärrettävällä suomen kielellä.
7. Tieteelliset artikkelit ja opinnäytteet voidaan kirjoittaa suomeksi, ruotsiksi, englanniksi tai muulla vieraalla kielellä. Erivapauden voi saada muulle vieraalle kielelle, jolla on kehittynyt tieteellinen sanasto.
8. Opinnäyte, joka on kirjoitettu suomeksi tai muulla vastaavalla kielellä paitsi englannilla, on varustettava kattavalla englanninkielisellä yhteenvedolla, joka on 10-15 prosenttia opinnäytteestä. Englannilla tai muulla vieraalla kielellä kirjoitettu opinnäyte on varustettava kattavalla suomenkielisellä yhteenvedolla, joka on 10-15 prosenttia opinnäytteestä.
9. Valtion on aina huolehdittava taloudellisella tuella, että tarjolla on riittävästi suomenkielistä kurssikirjallisuutta, vähintään puolet peruskurssitasolla, jotta voidaan pitää yllä suomenkielistä tieteellistä sanastoa.
10. Yliopistoilla ja korkeakouluilla on erityinen vastuu pitää yllä suomea tieteellisenä kielenä tiedottamalla relevanteista tieteellisistä tuloksista ymmärrettävällä suomella ja kattavalla sanastolla.
11. Korkeakoululaitoksen on seurattava kielenkehitystä korkeakouluissa mm. keräämällä asiaan kuuluvia tilastoja.
12. Täydentäviä määräyksiä annetaan yliopistolaissa ja -asetuksessa.
(käännöslainaus loppu)
Vuoden turhakeäänestys. Vakava ehdokas vuoden turhakkeeksi on pakkoruotsi.
http://www.suomenluonto.fi/turhake/index_html
Voinemme pohjoismaalaisen lainsäädännöllisen harmonisointitavoitteen mukaisesti harmonisoida Suomen lainsäädäntöä enemmän pohjoismaalaiseksi ja skandinaaviseksi esim. Ruotsin mallin mukaiseksi:
1) Kielienemmistön kieli on säädetty lailla valtiota ja kansakuntaa koossapitäväksi kieleksi. Kielienemmistön kieli on valtakunnan ainoa hallintokieli (Esim. lainsäädäntö kirjoitetaan vain kielienemmistön kielellä mikä riittää hyvin kaikille.)
2) Koulujärjestelmä toimii kielienemmistön kielellä
3) Kielivähemmistöt opettelevat kielienemmistön kielen kouluissa pakollisena oppiaineena.
4) Enemmistökieltä puhuvilla ei ole vähemmistökielen opiskelupakkoa.
5) Vähemmistökieliä kotikielenään puhuvat voivat opetella kotikieltään peruskoulussa koulupäivän jälkeen, jos ryhmä on riittävän suuri. Oikeudesta ko. opetukseen päättää kunta eikä suinkaan lapsen vanhemmat.
6) Vähemmistökieliä puhuvat voivat opiskella yksityisesti nk. vapaakouluissa, mikäli haluavat opiskella omalla äidin/kotikielellään. Valtionapu on tietenkin niissä pienempi kuin kunnan ylläpitämissä kouluissa, joissa opetuskieli on tietenkin aina kielienemmistön kieli.
7) Kaikki kunnat toimivat valtakunnan kielienemmistön kielellä. Muutamassa, erikseen mainitussa kunnassa, asukkaat saavat esittää asiansa vähemmistökielellä. Kunnan virkailijoiden ei tarvitse kuitenkaan osata vähemmistökieltä. Esim. voortsprookkia (Asiointitulkkaus riittää oikein hyvin)
8) Valtion virkoihin ei ole vähemmistökielen osaamisvaatimusta. Sen sijaan jokaiseen julkiseen virkaan vaaditaan valtakunnan kielienemmistön kielen osaaminen.
9) Kaikki kansalaisoikeuden omaavat tilastoidaan kansalaisiksi ilman äidinkielen kirjaamista (Ruotsi ja Norja lopettivat kansalaistensa kielen tilastoinnin jo 1930-luvulla.) Kansalaisten äidinkielen tilastointi aiheuttaa vain epäsopua, kuten Suomessa tapahtuu.
10) Maahanmuuttajien tilastointi: Sellaiset maassa asuvat kansalaiset tilastoidaan ulkomaalaistaustaiseksi, joiden vanhemmista toinen tai molemmat ovat syntyneet ulkomailla.
Siten osoitetaan, miten avo- ja vapaamielisesti ulkomaalaisia maahanmuuttajia vastaanotetaan. (Ks. Ruotsin tilastollinen vuosikirja) Suomen muuttaessa tilastointikäytäntönsä vastaamaan pohjoismaista mallia saisi Suomikin yhtä arvostettun aseman kansainvälisesti kuten Ruotsi ja muut pohjoismaat. Samalla vähenisivät erilaiseen tilastointikäytäntöön perustuvat väärinkäsitykset pohjoismaiden välillä.
11) Vähemmistökielistä ei tarvita mainintaa perustuslaissa. Muissakaan pohjoismaissa ei niistä ole mainintoja. Näin Suomen lainsäädäntö saataisiin harmonisoitua siltäkin osin skandinaaviseksi. Samalla Pohjoismaiden Neuvoston toistaiseksi tulokseton toiminta siinä suhteessa saisi tukea Suomesta.
12) Eduskunnan ainoa virallinen työkieli (asiakirjat ja keskustelukieli) on kielienemmistön kieli. Tarvittaessa muunkielinen kansanedustaja saa tulkkaus- ja käännöspalveluita. (Asiointitulkkaus).
13) Valtio voi määritellä hallinnollisella päätöksellä vähemmistökieleksi tarvittaessa jonkun kielen murteen (vrt. Ruotsissa ”meänkieli” ja Suomessa esim. ”voortsprook”.)
14) Katukilvet ja tienviitat vain kielienemmistön kielellä koko valtakunnan alueella. Harvinaisena poikkeuksena paikkakuntalaiset voisivat anoa erikseen oikeusistuimelta lupaa vähemmistökieliseen tienviittaan tai katukilpeen enemmistökielisen kilven alapuolelle. (Vrt. Bäckesta - Päkkilän tapaus Ruotsin Tornionlaaksossa)
15) Kielikiintiötä yliopistoissa ja muissa opetuslaitoksissa ei ole. Kaikki opiskelevat tasapuolisesti kielienemmistön kielellä.
16) Vähemmistökielisiä yliopistoja ei ole, koska kaikki opiskelevat tasa-arvoisesti valtakunnan kielienemmistön kielellä. Niin muissa pohjoismaissakin tehään.
17) Kaikki armeijayksiköt toimivat kielienemmistön kielellä
18) Kansalaisten kieltä ei rekisteröidä väestönlaskennassa, koska yksilön intimiteettisuoja on tärkeämpää. Valtio ei urki kansalaisten kieli-identiteettiä. Ainoastaan Venäjän tsaarin entiset alamaiset Venäjällä, Virossa ja Suomessa yhä jatkavat tuota ei-skandinaavista vanhanaikaista tapaa rekisteröidä kansalaisten äidinkieli.
19) Vähemmistökielen puhumista ei tietenkään ole lailla kielletty. Sen ansiosta Ruotsillakin on vpaaamielisen valtion maine maailmalla. Suomella olisi Ruotsin mallin avulla mahdollisuus saavuttaa samanlainen avaramielisen valtion maine toisin kuin nyt. Vähemmistökieliä puhuvien koululaisten fyysiset rangaistuksetkin Ruotsin kouluylihallitus kielsi jo vuonna 1958.
20.) Mitään valtion sisäisiä autonomisia alueita ei kielivähemmistöille tarvita. Sellaiset voidaan lakkauttaa Suomessakin, jolloin Suomikin saisi yhtä arvostetun aseman kansainvälisessä yhteisössä kuin Ruotsi on jo saanut.
Tämä malli on siis kopsattu Ruotsista mistä monta muutakin hyvää toimintamallia on siirretty Suomeen sellaisenaan. Malli on myös Pohjoismaiden Neuvoston tavoitteiden mukainen. Pohjoismaiden Neuvostohan on vuosikymmeniä pitänyt tavoitteena pohjoismaisen lainsäädännön yhdenmukaistamista.